Elämme monella tavalla poikkeuksellisia aikoja. Euroopassa soditaan, energian hinta heittelehtii, asuntoja ei rakenneta eikä ilmaston lämpenemistä olla saatu pysäytettyä. Tekoälyn kerrotaan vievän työpaikkamme ja tulevien sukupolvien osaaminen huolestuttaa. Rakennusala kyntää edelleen pohjamudissa, vaikka joitain positiivisia merkkejä alan aktivoitumisesta on havaittavissa. Asiat eivät ole kuitenkaan ihan niin synkkiä kuin miltä edellisen perusteella voisi ajatella. Ei ainakaan niille yksilöille ja yhteisöille, jotka osaavat nähdä puolitäyden lasin puoliksi juodun sijaan.
Lehdistä on voinut toistuvasti lukea kirjoituksia tekoälyn tuloa seuranneista irtisanomisista. Huoli työpaikan menettämisestä on osittain ihan aiheellinen, mutta rakennusala on ennenkin ollut vastaavantyyppisen ongelman äärellä. Katselen maailmaa rakentamisen suunnittelun tietotyöläisen silmin, ja sillä esimerkkini liittyvät vahvasti suunnittelutyön historiaan. Kun tietokoneavusteinen suunnittelutyö CAD tuli 80-luvulla osaksi suunnittelijan arkea, kannettiin piirustuspöydät ulos, ei suunnittelijoita. Saman kohtalon koki osittain CAD-työskentely, kun tietomallipohjainen suunnittelu vakiintui käytännöksi 2010-luvun aikoihin. Samaan tapaan kuin teollisuus on kehittynyt, myös suunnittelutyö on ottanut merkittäviä harppauksia, joita voisi kutsua vallankumouksiksi. Tämän päivän maailmassa on opittava hyödyntämään tekoälyn ja valtavan tietomäärän tuomia mahdollisuuksia.
Artikkelin on kirjoittanut Olli Salo on yksi Insinööritoimisto Mäkeläisen tuoreimpia työntekijöitä vajaan kolmen vuoden työkokemuksellaan yrityksessä. Olli on työskennellyt yli viidentoista vuoden ajan erikokoisissa ja näköisissä asiantuntijaorganisaatioissa esihenkilötehtävissä, ja hän on kokenut Infran suunnittelija, vaikka suunnittelijapätevyydet ovatkin jo vanhentuneet. Ollin oppivuodet jatkuvat edelleen. Parhaillaan Olli syventää ja kehittää osaamistaan johtamisen erikoisammattitutkintoa suorittaen ja eri yliopistoissa yksittäisiä opintojaksoja opiskellen. Vapaa-ajallaan Olli haluaisi mieluiten liikkua, kuunnella kirjaa ja opiskella uusia taitoja.
Mukautuminen ja uuden oppiminen
Muutoksessa mukana pysyminen edellyttää meiltä kaikilta mukautumista ja uuden oppimista. On omaksuttava uudet temput, jos aikoo pysyä mukana kehityksessä. Ja kun asioita pohtii positiivisen kautta, on edessämme aivan valtava mahdollisuus. Uusia työtehtäviä, järkevämpiä tapoja toteuttaa asioita, ennustettavuuden parantuminen, mahdollisuus uudistua. Ainakaan organisaatioiden näkökulmasta teknologian kehittyminen ei ole ollenkaan huono asia. Eikä tilanne ole ollenkaan huono kyvykkäille yksilöille.
Vuosien varrella eri organisaatioissa keräämäni kokemuksen mukaan kaikista ei ole muutokseen. Ei ennen kuin on pakko. Ei vaikka kuinka yrittäisi auttaa ja tukea oikeaan suuntaan. Olen kuullut sanottavan: ”Minulla ei ole enää kovinkaan paljoa työuraa jäljellä, ei minun tarvitse kehittyä.” ja ”Olen kouluni käynyt ja sillä on pärjättävä.”. Asioita ei vain yksinkertaisesti voi tehdä niin kuin ennen, jos ei halua kilpailijoiden tulevan ohi oikealta ja vasemmalta. On pakko kehityttyä ja oppia. Tämä pakko on tullut monella konkreettisesti vastaan, kun organisaatiot ovat rakennusalan laskusuhdanteessa vähentäneet henkilöstöä. Moni tilaaja on myös vaikeassa tilanteessa ja hintakilpailu viimeistelee mukautumattoman suunnittelutoimiston ahdingon. Kun tilanne kärjistyy riittävän vaikeaksi, organisaation on mukauduttava tai poistuttava markkinasta. Yhteistä näille skenaarioille on yksilötason mukautuminen. Kun joutuu hakemaan työtä uudelleen, ei vanhat temput enää riitä. Olisiko siis hyvä tarkastella asennoitumista jatkuvaan oppimiseen. Ensisijainen vastuu henkilökohtaisesta oppimisesta on kuitenkin jatkossakin meillä itsellämme ja toissijaisesti vasta oppilaitoksilla tai työnantajilla.
Niille harvoille, jotka alalle ovat tulossa, kaikki tämä muutos vaatii valtavan tietomäärän omaksumista. Tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton. Kun rakentamisessa vielä meni kovaa, ei asiantuntijoita ollut saatavilla. Ja koska ala ei ole pystynyt työllistymään, moni alalle tulija on tehnyt u-käännöksen ja on hakeutumassa kohti vakaammin työtä tarjoavia ammatteja. Alalta on poistunut paljon osaamista. Poistunut osaaminen ei välttämättä olisi edes relevanttia tekoälyn aikakaudella, mutta poistuneita yksilöitä meidän tulee ikävä. Rakentaminen kun on tiimipeliä. Tulevaisuudessakin suunnittelijan on ymmärrettävä perusteet varsinaisista ammattiaineista, eikä pelkällä tekoälyosaamisella voi pärjätä rakennusalalla.
Teknologian hyödyntämätön potentiaali rakentamisessa
Tähän asti alussa mainitsemani lasi on varmasti vaikuttanut puolityhjältä. Sitä se ei ole. Muutos ja häiriötilanteet ovat aina loistavia mahdollisuuksia muuttua ja mukautua. Sen minkä alalle tulevat uudet kyvykkyydet häviävät kokemuksessa he varmasti kompensoivat ohjelmistosaamisella. Kun ala supistuu, on samat tehtävät voitava suorittaa pienemmällä henkilöstöllä ja silloin teknologian tuomat mahdollisuudet ovat vain hyvästä. Jonain päivänä meidän kaikkien työt tekee mahdollisesti jokin kone, tai niiden muodostama verkko, ja meille jää aikaa elämästä nauttimiseen toisella tavalla. Se aika ei tule vielä pitkään aikaan ja pysymme kyllä mukana muutoksessa.
Tulevaisuuden rakennuksessa uudet teknologiat näkyvät kaikessa. Voit laskeutua henkilökohtaisella kulkuvälineelläsi 3D tulostetulle alustalle, josta on lyhyt matka siirtyä ekologisesti vielä 2020 -luvulla roskana pidetyistä materiaaleista valmistettuun hiilinegatiiviseen eko-asuntoosi. Tekoäly on varmistanut, että rakennuksen tilaratkaisut ovat käytännölliset ja mukavat se on näet ollut vahvasti mukana avustamassa suunnittelijaa tekemään oikeita valintoja. Energiaomavaraisen asunnon lämmityksessä on apuna taloyhtiökohtainen lämpöakku ja sähkö tuotetaan itse tuotetulla vedyllä polttokennoin, kun uusiutuvaa energiaa ei ole saatavilla. Rakennus osaa tilata itselleen varaosia ja asentajan kun tarve ilmenee tai jotain täytyy uusia. Kaupunkien tilan säästämiseksi ja koskemattoman luonnon säilyttämiseksi asunnot rakennetaan korkeisiin modulaarisiin torneihin. Tornien rakennusmateriaalit tuotetaan rakennuspaikalla saatavilla olevista käytetyistä materiaaleista ja luonnon raaka-aineista. Tämä voisi olla totta tai sitten tulevaisuus on vielä tätäkin utopiaa mielenkiintoisempi. Tämä kaikki olisi tehtävissä jo nykyteknologialla.
Uuden ajan rakentamisen tulevaisuus
Rakennusalan tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, kunhan olemme valmiita mukautumaan ja oppimaan uutta. Tekninen kehitys on aina luonut uusia työpaikkoja kadonneiden tilalle ja voi jopa pysäyttää alussa mainitsemani ilmastonlämpenemisen ja tuoda jonkun luovan ratkaisun sotien päättämiseksi. Käynnissä oleva tekoälyn vallankumous tulee nopeuttamaan digitalisaatiota, parantamaan käytössä olevia työkaluja, tehostamaan rakentamista ja helpottamaan rakennettujen kiinteistöjen hallinnointia. Vaikka muutos voi tuntua työläältä, se myös avaa ovia uusiin työtehtäviin ja innovatiivisiin ratkaisuihin. Esimerkkeinä tekoälykehityksen mukana tulleista ammattinimikkeistä ovat tekoälyasiantuntija, AI johtaja. Nykyisin tekoäly kuuluu keskeisesti teknisten- ja innovaatiojohtajien, sekä data-analyytikoiden työnkuviin, vaikka tehtävänimikkeet eivät ole uusia. Yksilöiden ja organisaatioiden on omaksuttava jatkuvan oppimisen ja kehityksen asenteet. Sitä paitsi uuden oppiminen pitää mielen virkeänä ja kehittää myös monella muulla tavalla. Kaikki merkit viittaavat rakennusalan piristymiseen. Pidetään mielemme avoimina ja positiivisina. Utelias pärjää aina. Pienellä asennemuutoksella voimme vahvistaa rakennusalan jatkuvuutta ja kilpailukykyämme.
Artikkeli julkaistu 09/2024